Sisältö
Pieni Myllykoski elää suurella sydämellä
TEKSTI JA KUVAT JONI OKSANEN / Keilaaja -lehti 6/17
Myllykosken idyllinen taajama sijaitsee 15 kilometrin päässä Kouvolan ydinkeskustasta.
Kymijoen varrella sijatseva 6 000 asukkaan entinen tehdaspaikkakunta on rauhaisa ja lämminhenkinen vierailukohde, jolle urheilu on muodostanut vahvan identiteetin. Aivan Myllykosken keskustan välittömässä läheisyydessä komeilee Saviniemen urheilukeskus, joka tunnetaan parhaiten jalkapallojoukkue Myllykosken Pallon kotina. Jalkapallostadionin vieressä kohoaa yksi paikkakunnan maamerkeistä, perinteitä huokuva MyPa-talo. Myllykoskelaista yhteisöllisyyttä edustavan rakennuksen ylimmän kerroksen uumeniin kätkeytyy neljäratainen Myllykosken keilahalli. Tämä halli on vuosikymmenien ajan tarjonnut puitteet paikkakunnan ihmisten sosiaaliselle urheilu- ja kohtauspaikalle, jonka historian varrelle on mahtunut lukemattomia mielenkiintoisia tarinoita ja ilmiöitä.
Pitkät perinteet
Paikkakunnan keilailuhistoria ulottuu vuoteen 1946, jolloin paikallisen seuratalon kellarikerrokseen rakennettiin uutuuttaan hohtava 32 | KEILAAJA kaksiratainen keilailunäyttämö. Samaisena vuonna myllykoskelaiset keilailun puuhamiehet Viktor Kuusion johdolla perustivat nykyisen Myllykosken Keilailuliiton. Vielä tuolloin yhdistys kantoi nimeä Myllykosken Keilaajat. Tämä keilailuliitto on Suomen viidenneksi vanhin paikallisliitto, joten paikkakunta omaa erittäin vahvat juuret suomalaisessa lajikulttuurissa.
Vuosien varrelle on mahtunut myös kansallisia merkkipaaluja, kun vuonna 1959 Myllykosken Jaakko Lillman voitti miesten avoimen Suomen mestaruuden. MM-kisoissa Suomen edustajina ovat keilanneet Esko Vainio ja Ola Tynnilä.
Nykyinen keilahalli MyPa-talon kolmannessa kerroksessa vihittiin käyttöön syksyllä 1959. Tuolloin rakennuksen omisti Myllykosken Paperitehdas, jonka siipien suojassa keilahallin ja keilailuliiton toiminta pyöri aktiivisena monet vuosikymmenet. Vuonna 1975 halliin saatiin ensimmäiset keilanpystytyskoneet ja 1993 radoille asennettiin laminaattipäällysteet.
Vuonna 1995 kiinteistö siirtyi Myllykosken Pallon seuraorganisaation omistukseen, mutta keilahalli jatkoi tuttuun tapaan turvallista eloaan talon kolmannessa kerroksessa. Myllykosken keilahallin viimeiset vuosikymmenet henkilöityvät vahvasti yhteen ihmiseen, vuonna 1984 hallinhoitajan pestissä aloittaneeseen Risto Pakariseen. Etenkin 2010-luvulla lähes kaikki keilailuliiton ja keilahallin toiminta on painottunut Pakarisen vahvoille hartioille.
– Alkuvuosina hommia oli jaettu enemmän, esimerkiksi sihteeri oli erikseen ja koneidenhoitaja erikseen. Mutta keilaajat ovat niin fiksuja, että hiljalleen kaikki hommat ovat luisuneet minulle, Risto toteaa pilke silmäkulmassa. Keilailuliitto on aina vastannut keilahallin toiminnan pyörittämisestä, joten henkilöresurssit eivät ole olleet suuria. Pakarinen on työskennellyt hallilla yksin, mutta on tarvittaessa saanut apua vahvalta tukiverkostolta.
– Yksin, kun täällä on töissä, se on aika sitovaa. Alkuaikoina halli oli auki joka päivä ja jossain vaiheessa viikkoon tuli yksi vapaapäivä. Mutta työpaikkana tämä on ollut erittäin hyvä, Risto painottaa.
Kauhun hetket
Keväällä 2016 Kymenlaaksossa koettiin kauhun hetkiä, kun Myllykosken hallin ympärille kasaantui tummia pilviä. Tapahtumaketju sai alkunsa paperitehtaan toiminnan loppuessa vuonna 2011. Tehdas oli ollut tärkeä tukija jalkapalloseura MyPalle, jonka tiloissa keilahalli oli vuokralaisena. Vuonna 2015 MyPan Veikkausliigassa pelannut miesten edustusjoukkue ajautui konkurssiin ja MyPa-talon tulevaisuus oli hämärän peitossa. Keilailuliitto maksoi konkurssipesälle vuokraa vielä vuoden 2016 heinäkuuhun asti. Sen jälkeen Keilailuliitto joutui irtisanomaan vuokrasopimuksen, koska mitään tietoa ja varmuutta jatkosta ei ollut. Samana ajankohtana Pakarisen ansiokas työura oli tulossa päätökseen hänen siirtyessä ansaituille eläkevuosille.
Seuraavana syksynä keilaajien toivon kipinä sai uutta liekkiä. Huhut MyPa-talon uudesta ostajasta lisääntyivät ja Keilailuliitto etsi Pakariselle seuraajaa hallinhoitajaksi. Rakennus saikin uuden omistajan paikallistaustaisesta sijoitusyhtiöstä ja Keilailuliitto teki uuden vuokrasopimuksen samoilla ehdoilla marraskuusta eteenpäin. Alueen keilaajat huokaisivat helpotuksesta ja hallin toiminta jatkui uuden työntekijän Vesa Leskisen johdolla. Paikalliseen keilaajayhteisöön kuulunut Leskinen otti rohkean askeleen tuntemattomaan ja ilmaisi halukkuutensa hallinhoitajaksi.
– Työpaikka kuulosti erittäin mielenkiintoiselta ja hallilla tuli muutenkin hengailtua vapaa-ajalla. Koko ikäni olen ollut kaupan alalla töissä, joten jotain muuta teki mieli tehdä. Hetkeäkään ei tarvinnut miettiä, kun mahdollisuus tähän tuli ja erittäin tyytyväinen olen ollut, Leskinen kertoo taustastaan.
Ainoa ilmassa leijunut kysymysmerkki oli Leskisen kokemattomuus keilanpystytyskoneiden toiminnasta, mutta tekemällä oppii. Tarvittaessa oppi-isä Pakarinen on toiminut taustalla ja auttanut mahdollisten ongelmien kanssa oman tukiverkostonsa avulla. Muun muassa kuusankoskelaisen Tapio Malinin osaamiselle koneiden parista Pakarinen antaa kiitosta. Noin kolmekymmentä vuotta vanhat koneet ovat toimineet moitteettomasti ja myllykoskelainen keilailu koki uudelleensyntymän.
Omilla vahvuuksilla
Myllykosken hallin toiminta nojaa omiin vahvoihin käytäntöihinsä, jotka joiltain osin poikkeavat muista keilahalleista. Esimerkiksi kilpakeilailulle Myllykoskella annetaan suurta arvoa. Nykypäivänä harvassa suomalaisessa keilahallissa pääsee kilpailemaan perjantai-, lauantai- ja sunnuntai-iltaisin kello 18. Hohtokeilailua hallissa ei nähdä.
– Tämä on kilpakeilahalli, Pakarinen korostaa.
Kilpailuperinteet voi huomata erimerkiksi erikoiskilpailujen finaalipäivinä, jolloin hallin tiivis katsomo pursuaa yleisöä, eikä kaikkia kannustava tunnelma jätä ketään kylmäksi.
Keilahallin päivittäinen toiminta pyörii suhteellisen hyvällä käyttöasteella ja ovet ovat auki tiistaista sunnuntaihin. Neliratainen halli tarjoaa mahdollisuuksia monin eri tavoittein keilaaville harrastajille. Tiistaina ohjelmassa on perinteinen puulaaki, joka on liikuttanut paikallisia jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Keskiviikkona veteraanit täyttävät radat ja torstaista eteenpäin loppuviikko sujuu tavallisten kilpailuerien merkeissä. Päivät on jaettu kolmeen kilpailuvuoroon ja etenkin iltakuuden vuorot ovat suosittuja. Kilpailijoiden sekaan pääsee harjoittelemaan ja silloin tällöin radoilla nähdään myös vakiovuorolaisia erilaisista paikallisista järjestöistä.
Yhtenä hallin merkittävänä kilpailullisena vetovoimana ovat Pakarisen kehittämät viikko- ja luokkakilpailut, joiden ansiosta kilpailtavaa riittää erikoiskilpailuiden lisäksi.
– Meidän toimintamme perustuu hyvin pitkälti viikko- ja luokkakilpailuihin, Leskinen sanoo.
– Keilailuliiton ainoana tarkoituksena on antaa ihmisille mahdollisuus keilata ja tarjota yhdelle ihmiselle työpaikka. Tällä ei tehdä bisnestä, vaan ainoana tarkoituksena on toiminnan pyörittäminen, Risto Pakarinen valottaa.
Myllykosken liiton historiaan kuuluivat pitkät liitto-ottelut muun muassa Jämsänkosken, Helsingin ja Tampereen paikallisliittojen kanssa, mutta ne on jouduttu jättämään unholaan. Sen sijaan yhden Suomen vanhimpiin seuroihin kuuluvan Myllykosken Puntarin seuraottelu Helsingin Keilaajia vastaan on kestänyt jo yli kuusikymmentä vuotta ja jatkuu edelleen vuorovierailuin. Keilahallin vahvuutena Vesa Leskinen näkee paikallisen yhteisöllisyyden. Kaikki tuntevat toisensa, vieraat otetaan lämpimästi vastaan ja kilpailuerien jälkeen pukuhuone sekä lämmin sauna tarjoavat oivalliset puitteet jälkipeleille.
– Tämä on paikallisille laji-ihmisille kuin olohuone. Tänne tullaan pyörähtämään ja tapaamaan ihmisiä, vaikka ei oltaisi tulossa edes keilaamaan.
Tulevaisuutta miehet katsovat rauhallisin ajatuksin. Myllykosken Keilailuliiton jäsenmäärä on mukaillut yleistä hieman laskevaa trendiä. Yhden työntekijän voimin pyörivä toiminta on sekä vahvuus että mahdollinen vaaniva vaara. Kustannukset pysyvät maltillisina, mutta esimerkiksi tapaturmiin ja sairaslomiin ei olisi varaa.
– Kausi kerrallaan mennään. Muutamia uusia jäseniä pitäisi saada vuosittain, jotta toiminta pysyisi turvattuna. Eiköhän me muutama kausi vielä ainakin jatketa, Pakarinen toteaa tuttuun viekkaaseen tyyliinsä.
Myllykosken radoilla nähtävät keilaajat eivät koostu ainoastaan Myllykosken liiton jäsenistä, vaan muidenkin Kymenlaakson liittojen keilaajat ovat viikoittaisia vieraita. Leskinen onkin ylpeä Myllykosken radoilla oppinsa saaneista kansallista kilpakeilaajista.
– Moni entinen ja nykyinen liigakeilaaja on täältä kotoisin. Ja onhan se kiva katsoa, kun tämän hallin yksi vakiokävijä, Niko Oksanen, menestyy tällä hetkellä maailman huippujen seurassa, Leskinen päättää.